Eläinten talvi

Vain ne lajit, jotka ovat onnistuneet mukautumaan vuodenaikojen vaihtumiselle selviävät meillä. Älykkäistä keinoistaan huolimatta suuri osa eläimistä ja kasveista kuolee.

Tämä on julmaa, mutta samalla kehittyy pikku hiljaa uusia yhä älykkäämpiä ja sopeutumiskykyisempiä lajeja. Ainoastaan parhaiten varustautuneet, vahvimmat, lihavimmat ja terveimmät lajit selviävät kylmän talven yli ja siirtävät ominaisuuksiaan seuraavalle sukupolvelle.

Linnuilla ja nisäkkäillä, kuten myös ihmisillä, ruumiinlämmön tulee pysyä monta kymmentä astetta lämpimämpänä kuin ympäristön ja lämpö ei saa haihtua liian nopeasti. Tämä voi tapahtua eri tavoin:

• Eläin voi muuttua isommaksi, koska suurella keholla on pienempi pinta-ala kuin pienellä verrattuna tilavuuteen. Pikkulapsethan palelevat siinä missä isokokoiset miehet hikoilevat.
• Eläin voi muuttua pyöreämmäksi. Solakka lumikko jäähtyy paljon nopeammin kuin samanpainoinen pyöreä sopuli. Pallolla on pienin pinta-ala suhteessa tilavuuteen ja turkki, höyhenet ja rasva ovat mainioita eristeitä. Naalin turkki on niin paksu, että sen on lisättävä aineenvaihduntaansa vasta kun lämpötila laskee alle – 40 ºC.

Sammakoiden ja matelijoiden on löydettävä hallaton paikka, missä ne voivat nukkua talviunta. Talviunen kaltaisessa tilassa ruumiinlämpö laskee lähelle nollaa, sydän lyö hitaasti ja elintoiminnot käyvät säästöliekillä.
Sammakot sukeltavat pohjamutaan, kun taas rupikonnien, käärmeiden ja rantakäärmeiden on löydettävä sopivia koloja maasta. Kylminä lumettomina talvina on piilopaikoissa usein niin kylmää, että eläimet eivät enää koskaan herää.

Talvehtimista pidetään syynä siihen, että erivärisiä kyykäärmeitä esiintyy. Mustalla kyykäärmeellä on huonompi suojaväri verrattuna harmaisiin ja ruskeisiin veljiinsä ja näin se joutuu useammin haukkojen ja muitten käärmesyöjien saaliiksi. Tumman värinsä ansiosta se kuitenkin lämpenee nopeammin keväällä ja voi näin hyödyntää auringon lämpöä saalistaessaan.

Lähde: Annika Luther

Gerd Mattsson-Turku, Tapio