Lehtikuusi, Larix sibirica

– Venäjän laajojen lehtikuusimetsien läntisin laji. Muodostaa pohjoisessa metsärajan.
– Kuuluu Euroopanlehtikuusen (L.decidua) ohella ensimmäisiin Suomessa viljeltyihin vieraisiin puulajeihin.
– Ennen viimeisintä jääkautta lehtikuusi kasvoi myös Suomessa.
– Suomessa viljelty lehtikuusi polveutuu Raivolaan 1700-luvulla istutetusta lehtikuusimetsästä. Pisin metsiköstä löydetty puu on nykyisin 51 metriä pitkä.
– Nopeakasvuinen syväjuurinen puu, joka jäykän runkonsa vuoksi on kärsinyt myrskytuhoista.
– Kehittyy parhaiten rehevällä, kalkkivaikutteisella kivennäismaalla, missä esiintyy liikkuvaa pohjavettä. Selviää karummillakin kasvupaikoilla, mutta ei viihdy jos vesi on seisovaa. Vaatii paljon valoa. Loppukeväästä hallanarka, ei pidä korkeista lämpötiloista mutta kestää koviakin pakkasia.
– Hakkuukypsä 80-150-vuotiaana, jolloin puu on saavuttanut 30-40 metrin korkeuden. Voi elää 600-vuotiaaksi ja saavuttaa 4 metrin ympärysmitan ja yli 40 metrin korkeuden.
– Uudistuu luontaisesti vain karuimmilla mailla ja ojanpenkoilla, missä pintakasvillisuuden kilpailu on vähäisempää.
– Punaruskean sydänpuun osuus on suuri, kapea manto on keltainen.
– Käytetään veneenrakennuksessa, ikkunoissa, veden kanssa kosketuksiin joutuvissa rakennelmissa sekä seinäpaneleissa.
– Kuitupuu soveltuu paperinvalmistukseen, mutta vaatii oman jalostusprosessinsa. Pienet määrät päätyvät yleensä mäntykuidun sekaan.
– Puu kuivana kovaa, mutta vääntyy ja halkeilee helposti kuivattaessa.
– Vanhojen puiden puutavara kestää hyvin lahoa.
– Pudottaa neulasensa syksyllä.
– Mm. lehtikuusentatti kuuluu lehtikuusen rihmastosieniin.

Kirjoittaja: Skogssällskapet
Lähde: SkogsSverige Svenska Trädslag.