Metsäjänis

Metsäjänis vaihtaa väriä vuodenajan mukaan, toisin kuin rusakko, joka on saman värinen koko vuoden. Metsäjäniksen talviturkki on valkoinen, ainoastaan korvien kärjet ovat aina mustat. Jänis voi levittää takajalan varpaat ”lumikengäksi”, jolloin se ei vajoa edes pehmeään lumeen.

Tyypillistä metsäjänikselle ovat voimakkaat kannan vaihtelut. Kanta voi useita vuosia olla vahva, kunnes tavallisesti taudit verottavat kantaa merkittävästi.

Paritteluaika alkaa helmikuussa. Metsäjänis ei rakenna pesää, vaan naaras synnyttää noin 50 vuorokauden kuluttua 5–16 poikasta kasvillisuuden suojassa. 2–3 viikon kuluttua poikaset osaavat huolehtia itsestään. Metsäjäniksellä on tavallisesti 2 poikuetta vuodessa.

Metsäjänis syö puiden ja pensaiden oksia ja kuorta. Se pitää erityisesti haavasta, raidasta, koivusta ja pihlajasta. Se on liikkeellä ravintoa etsimässä iltahämärässä ja yöllä. Päivällä se makaa paikallaan kasviston suojassa.

Talvella jänikset syövät kaikenlaisia oksia. Tärkeintä ravintoa ovat koivun oksat. Tämä ei johdu siitä, että koivu olisi kaikkein mieluisinta ravintoa, vaan siitä, että niitä on eniten saatavilla. Jänikset voivat aiheuttaa suurta tuhoa puutarhassa, joka ei ole aidattu. Jänis käyttää ruokaillessaan etuhampaita oksien ja risujen katkaisemiseksi. Syöntijäljet ovat kuin veitsellä leikattuja.

Vuotuinen metsästyssaalis on, riippuen kantojen koosta, 300 000–400 000 eläintä.

Rusakko >>

Gerd Mattsson-Turku, Tapio