Taimikko

Taimelle on valtava muutos, kun se siirretään taimitarhasta ulos metsään. Taimen elämä on ollut hyvin suojattua, ja sen veden ja ravinteiden tarpeesta on huolehdittu juuri oikealla tavalla. Eri eläimet ja hyönteiset eivät myöskään ole pahemmin päässeet tekemään tuhojaan.

Taimi joutuu metsässä jatkuvasti kamppailemaan valosta ja ravinnosta muun kasvillisuuden, erityisesti heinien, kanssa.

Monet suuret kuin pienetkin eläimet ja hyönteiset käyttävät mielellään hentoja taimia ravinnokseen.

Taimikko kasvaa vähitellen oksakerran korkeutta ja vuosirenkaan paksuutta joka vuosi. Kasvavat puut käyvät yhä ankarampaa kilpailua valosta, lämmöstä ja ravinteista. Taimista on tullut nuoria puita, jotka edelleen tarvitsevat apua menestyäkseen. Taimikko tarvitsee ennen muuta harvennusta.

Taimikon harvennus mahdollistaa, että nuori metsä saa luonnollista tietä ravinteita. Poistetut puut, lehdet, neulaset ja juuret lahoavat nopeasti ja muuttuvat ravinteiksi jäljelle jääneille puille.

Taimikkoa harventaessa on hyvä muistaa, että metsä on monien eri olentojen elinympäristö. Esimerkiksi pihlajia, raitoja ja katajia säästetään eläinten ruuaksi. Perkausta ei myöskään uloteta aivan järven rantaan tai suon tai pellon reunaan, vaan eläimille ja linnuille jätetään vyöhyke, mistä ne voivat hakea suojaa.

Taimikonhoidon jälkeen kuluu hyviin tapoihin tehdä taimikkoon polkuja, joita pitkin ihmisten on helpompi liikkua metsässä.

Gerd Mattsson-Turku, Tapio