Pähkinäpensas, Corylus avellana

– Levisi Suomeen yli 9000 vuotta sitten.
– Yksi vanhimmista viljelykasveista Euroopassa.
– Sukuun kuuluu 15 lajia pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeista osista.
– Maan etelä- ja länsiosissa oli jonkin aikaa laajojakin pähkinämetsiä.
– Pohjoisimmat esiintymät Korpilahdella.
– Juuristo lähellä maanpintaa.
– Vaatii ravinteikkaan maaperän ja runsaasti valoa kehittyäkseen hyvin.
– Kukkii jo varhain keväällä ennen lehtien puhkeamista.
– Esiintyy tavallisesti aluskasvustona muuntyyppisessä metsässä. Pensasmainen kasvutapa, tavallisesti 3-8 metriä korkea. Kasvaa tyveltä vesoja, jotka muodostavat laajenevan kehän vanhimpien runkojen kuollessa keskeltä. Voi joskus kasvaa puumaisesti, yli 10 metriä korkeaksi ja ympärysmitaltaan 1 metrin. Elää korkeintaan 60-70-vuotiaaksi.
– Puuaines on valkoista, hienojakoista ja erittäin sitkeää.
– Pähkinäpuusta tehdyt vitsakset ovat hyvin sitkeitä ja taipuisia. Niitä käytettiin ennen halkaistuina tynnyreiden vanteina.
– Puuta käytetty myös korinpunontaan ja poltettu piirustus- ja ruutihiileksi.
– Pähkinät, jotka sisältävät 60 % rasvaa, ovat monien eläinten mieleen. Ihmisetkin ovat keränneet niitä jo muinaisilta ajoilta lähtien. Lehdet maatuvat hyväksi lehtomullaksi. Viehättävä lisä lehtimetsässä.
– Kaupassa myytävät hasselpähkinät ovat viljelmillä kasvatettuja meidän pähkinäpensaan, isopähkinäpensaan (C.maxima) tai näiden välisten risteymien siemeniä.
– Pähkinäpensaalla kasvaa erittäin runsas kääpälajisto. Tavattu yli 150 kääväkäslajia.

Kirjoittaja: Skogssällskapet
Lähde: SkogsSverige Svenska Trädslag.