Pihlaja, Sorbus aucuparia

– Pihlajan saapumisaika Suomeen ei ole tarkasti tiedossa, sillä sen siitepölyä on vaikea erottaa muista saman heimon kasveista.
– Laaja, syvälle tunkeutuva juuristo, joka tekee helposti kanto- ja juurivesoja, myrskynkestävä.
– Esiintyy tavallisimmin karuilla mailla, kuivasta kosteaan, puolivarjossa. Kasvaa usein jyrkänteillä. Erittäin tuulen- ja pakkasenkestävä. Viihtyy hyvin happamilla mailla.
– Sekä pensasmainen että puumainen kasvutapa, 10-15 metriä korkea ja saavuttaa korkeintaan 80 vuoden iän.
– Punavalkoinen leveä manto ja punaruskea sydänpuu.
– Vaikeasti halkaistava ja melko sitkeä. Käytetään perinteisesti veistotöissä ja mm. haravanpiikkeihin ja olkikattojen tukikeppeihin. Jänikset, peurat ja hirvet syövät mielellään pihjalan kuorta ja oksia. Monet linnut syövät pihlajan marjoja ja levittävät siten sen siemeniä. Siksi pihlajan saattaa tavata kasvamassa vaikka vanhan raunion kivenkolossa tai suuren puun oksanhangassa. Kestävyytensä, lehvästönsä, kukkiensa ja marjojensa ansiosta suosittu puu puistokäytävien varsilla.
– Kirkkaanpunaiset marjat kasvavat terttuina. Runsaan marjasadon sanotaan ennustavan runsaslumista talvea.
– Pihlaja esiintyy koko maassa aina pohjoisen puurajalle asti.

Kirjoittaja: Skogssällskapet
Lähde: SkogsSverige Svenska Trädslag.